Author: Ruder
Rating: NC-17
Genre: AU, drama, romance, slash,
Pairing: SooVin (Soo Hyun/Kevin)
Beta: Luotan omiin taitoihini
Fandom: U-KISS
Chapters: 2 (prologi + 1 ainakin aluksi)
Disclaimer: Omistan vain tarinan ja sen idean
Summary: Kevin tunsi rakkaansa huulet omillaan. Jokainen suudelma tuntui vielä nykyisinkin kuin se olisi ensimmäinen, mutta jotenkin oman mausteensa mukaan toi hänen selkänsä takana näkyvä Pariisin valojen loiste. Kunhan hän saisi pitää toisen ikuisesti itsellään, hänellä ei olisi mitään hätää.
A/N: No niin! Pitkästä aikaa sitten päätin kirjoittaa. Tämä on tosiaankin myöhemmin kirjoitettavan ficin prologi ja tämä on todella nopeasti kirjoitettu, joten tarina saattaa tökkiä. Korjailen tätä ehkä hieman myöhemmin tänään, jos tarve sitä vaatii ja aikataulut sallivat. Niin ja älkää ihmetelkö puhetta lapsista ja muusta! Ficci pohjaa hieman minun ja parhaan ystäväni ropeen.
Kevin ja Soo Hyun olivat rekisteröineet suhteensa
edeltävällä viikolla ja pitäneet sitä seuranneena viikonloppuna juhlat, jotka
olivat olleet hieman kuin häät heille. Heidän lapsensa Hara ja Byung Hun olivat
toimineet morsiustyttönä ja morsiuspoikana tehden vanhempansa todella ylpeiksi.
Kumpikin oli käyttäytynyt todella hyvin ja hoitanut hyvin annetun tehtävän,
vaikka Kevinin veli BEAT olikin ollut lapsia opastamassa. Hara varmaan olisi
selvinnyt ilman opastustakin, koska oli jo neljän vanha, mutta Byung Hun oli
vasta kaksi-vuotias ja tarvitsi siksi jonkun aikuisen vahtimaan itseään ja
tekemisiään.
Rakastavaiset olivat jo aikoja sitten päättäneet, että
kunhan häät olisivat ohi, niin häämatkalle suunnattaisiin Pariisiin, jossa
kumpikaan ei ollut aikaisemmin vielä käynyt. Toki ongelmaksi oli meinannut
muodostua pienet lapset, joita kaksikko ei olisi halunnut ottaa mukaan, vaikka
näitä kovasti rakastikin. Kaikkien onneksi Kevinin äiti oli luvannut ottaa lapset
hoitoonsa toisten matkan ajaksi ja se sopikin paremmin kuin hyvin. Tämä
pystyisi hyvin vahtimaan lapsia illat ja hoitamaan omia asioitaan päivällä, kun
kummatkin olivat tarhassa.
Kevin vilkaisi rakastaan hymyillen heidän istuessa
lentokentällä odottaen koneen lähtöä. Soo Hyunin edessä pöydällä höyrysi
kupillinen kahvia ja Kevinin edessä kuppi teetä. He olivat tehneet jonkin
verran suunnitelmia ja miettineet, missä kaikkialla haluaisivat käydä Pariisin
reissunsa aikana, mutta olivat myös jättäneet sen verran aikaa, ettei tulisi
kiire vaan he ehtisivät myös levätä. Tämä kuitenkin olisi varmasti yksi niitä
harvoja lomia, jonka he saisivat viettää ilman rakkaita lapsiaan.
Nuorukaiset nauttivat juomansa rauhassa loppuun
keskustellen täysin arkisista asioista ja hieman myös edessä olevasta matkasta.
Lento Soulista Pariisiin olisi kuitenkin pitkä, mutta tuskin kumpikaan heistä
pahemmin saisi nukuttua. Onneksi edellisen yön he olivat saaneet nukkua muuten
rauhassa, paitsi Byung Hun oli nähnyt painajaista ja ängennyt heidän väliinsä
nukkumaan keskellä yötä, mutta se oli tavallista. Poika tuntui oikeastaan
nukkuvan ainakin neljäs osan kaikista öistä heidän välissään. Hara harvemmin
enää tuli heidän väliinsä nukkumaan, mutta kyllä sitäkin välillä tapahtui ja
välillä taas he heräsivät kummankin pikkuisen nukkuessa heidän välissään.
Kuin yhteisestä sopimuksesta nuori pari nousi ylös vieden
pahvimukit roskiin ennen kuin suuntasivat yhdessä portille päin. He kuitenkin
pääsisivät koneeseen kohta, joten olisi hyvä olla ajoissa portilla, koska
Soulin lentokenttä oli kuitenkin suhteellisen iso. Viimeiset suudelmat
vaihdettiin hieman sivummassa ennen portille saapumista, koska he tiesivät,
että lentokoneessa olisi lähes pakko pitää matalaa profiilia, ettei herättäisi
liikaa epäilyksiä. Kevinillä kuitenkin oli jonkin verran mainetta XING nimisen
poikabändin entisenä jäsenenä, joten he eivät halunneet pilata nuoremman
mainetta, eivätkä myöskään saada isoa läjää paparazzeja peräänsä, vaikka niistä
tuskin koskaan pääsisi muutenkaan täysin eroon.
Vain hetken odottelun jälkeen rakastavaiset pääsivät
lentokoneeseen ja omille paikoilleen. Kevin oli vaatinut itselleen ikkuna
paikan ja Soo Hyunin ei auttanut muu kuin tyytyä käytävä paikkaan. No,
vanhemmalle oli tärkeintä, että sai istua rakkaansa vieressä ja se oli
onnistuttu järjestämään onneksi ilman ongelmia. Soo Hyun suukotti nopeasti
nuoremman poskea saaden tämän hymyilemään samalla, kun kiinnitti turvavyönsä.
Enää ei olisi kuin muutama kymmenen minuuttia ennen kuin koneen olisi määrä
nousta. Matka kohti Pariisia voisi siis vihdoinkin alkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti