Author: Ruder
Rating: PG
Genre: Au, fluff
Pairing: Saya/Ryo
Beta: Luotan omiin taitoihini jälleen.
Fandom: the Vambie.
Chapters: 1/1
Disclaimer: Saya ja Ryo omistavat itse itsensä, minä olen kehitellyt vain tarinan. :3 En myöskään tee tällä rahaa. xD
Summary: ”Kukaan ei ikinä tule tappamaan sinua, jos se minusta on kiinni.”
A/N: Elikkäs, elikkäs… Hmmm… Eipä oikein ole mitään sanottavaa. Rupesin vain miettimään painajaisia ja sain inspiraation ja tässä on lopputulos. xD Toivottavasti edes joku pitää tästä eli kommenttia kiitos<3 :3
-->
Ryo PoV
Pyörin sängyssä ja hengitän raskaasti. Tiedän sen saavan minut aivan kohta kiinni, jos en pääsisi pakoon. Minä en edes tiedä, mikä se on, joku vain jahtaa minua, se on kaikki, mitä tiedän. Hiki kimmeltää otsallani ja paita liimautuu selkääni kiinni, koska pelon aiheuttama hiki valuu pitkin vartaloani. Kyyneleet alkavat valua poskilleni ja tunnen paniikin iskevän. Huomaan, etten juokse tarpeeksi nopeasti. En pääse pakoon sen kynsistä. Olen saapunut tieni päähän. Kuolen ihan kohta, jos joku ei pelasta minua nyt.
”Ryo! Rakas! Herää!” kuulen jonkun huutavan uneni läpi ja ravistelevan minua hereille. Nousen salamana ylös ja avaan silmäni. Tähyilen ympärilleni paniikissa.
”Missä se on? Missä se on? Mistä se hyökkää?” kuiskin yrittäen paikantaa jotain liikkuvaa. Tunnen jonkun laskevan käden olkapäälleni ja kiljaisen hyvin epämiehekkäästi ja meinaan horjahtaa sängyltä alas.
”Rakas, ei mitään hätää. Se olen vain minä, Saya. Näit painajaista”, kuulen jonkun rauhoittelevan ja pitävän kädestäni kiinni, etten tipu. Tunnistan lopultakin tuon äänen rakkaani ääneksi ja käännän katseeni häneen. Muutama kyynel karkaa vielä poskilleni, kun kierrät kätesi suojelevasti ympärilleni ja vedät minut lähemmäs itseäsi. Silittelet hiuksiani ja kuiskit rauhoittavia sanoja korvaani. Suljen silmäni ja yritän unohtaa näkemäni painajaisen. Rauhoitun pikkuhiljaa turvallisessa syleilyssäsi ja saan hengitykseni tasaantumaan.
”Ryo! Rakas! Herää!” kuulen jonkun huutavan uneni läpi ja ravistelevan minua hereille. Nousen salamana ylös ja avaan silmäni. Tähyilen ympärilleni paniikissa.
”Missä se on? Missä se on? Mistä se hyökkää?” kuiskin yrittäen paikantaa jotain liikkuvaa. Tunnen jonkun laskevan käden olkapäälleni ja kiljaisen hyvin epämiehekkäästi ja meinaan horjahtaa sängyltä alas.
”Rakas, ei mitään hätää. Se olen vain minä, Saya. Näit painajaista”, kuulen jonkun rauhoittelevan ja pitävän kädestäni kiinni, etten tipu. Tunnistan lopultakin tuon äänen rakkaani ääneksi ja käännän katseeni häneen. Muutama kyynel karkaa vielä poskilleni, kun kierrät kätesi suojelevasti ympärilleni ja vedät minut lähemmäs itseäsi. Silittelet hiuksiani ja kuiskit rauhoittavia sanoja korvaani. Suljen silmäni ja yritän unohtaa näkemäni painajaisen. Rauhoitun pikkuhiljaa turvallisessa syleilyssäsi ja saan hengitykseni tasaantumaan.
”Haluatko kertoa millaista painajaista näit?” kysyt lempeällä äänellä ja siirrät kätesi silittelemään selkääni rauhoittavasti.
”En oikein saanut siitä otetta… Tiedän vain, että joku tai jokin jahtasi minua ja yritin päästä sitä karkuun. Tiesin, että jos se saa minut kiinni, niin se tappaa minut”, selitän muutamien kyynelten valuessa taas poskilleni pelkästä pelosta. Pyyhkäiset kyyneleet pois poskiltani ja painat kevyen suukon huulilleni.
”Ei ole mitään hätää. Olet turvassa, eikä kukaan ikinä tule tappamaan sinua, siitä minä pidän huolen”, lupaat hymyillen ja vedät minut lempeään suudelmaan. Vastaan suudelmaan hieman varoen, mutta lopulta uskallan suudella hieman rohkeammin. Kierrän käteni niskasi taakse ja tunnen käsiesi silittelevän edelleen selkääni.
”En oikein saanut siitä otetta… Tiedän vain, että joku tai jokin jahtasi minua ja yritin päästä sitä karkuun. Tiesin, että jos se saa minut kiinni, niin se tappaa minut”, selitän muutamien kyynelten valuessa taas poskilleni pelkästä pelosta. Pyyhkäiset kyyneleet pois poskiltani ja painat kevyen suukon huulilleni.
”Ei ole mitään hätää. Olet turvassa, eikä kukaan ikinä tule tappamaan sinua, siitä minä pidän huolen”, lupaat hymyillen ja vedät minut lempeään suudelmaan. Vastaan suudelmaan hieman varoen, mutta lopulta uskallan suudella hieman rohkeammin. Kierrän käteni niskasi taakse ja tunnen käsiesi silittelevän edelleen selkääni.
Aika lipuu ohitsemme, mutta lopulta meidän on pakko katkaista suudelma, jotta saamme hengitettyä paremmin. Hymyilet minulle lempeää hymyäsi ja silittelet selkääni edelleen. Vihdoinkin pystyn vastaamaan hymyysi ja painan pääni olkapäällesi ja nautin lähelläsi olemisesta. Annat minun olla vain kaikessa rauhassa, etkä työnnä pois luotasi. Olen onnellinen siitä kaikesta. En ikinä ole viihtynyt kenenkään muun lähellä niin hyvin kuin sinun lähelläsi. En tosin ole myöskään rakastanut ketään ikinä niin paljon kuin sinua rakastan. Olet kaikkeni.
Kaadut sängylle ja vedät minut viereesi makaamaan. Kierrät kätesi taas ympärilleni. Painaudun ihan lähellesi ja suljen silmäni. Painat suukon otsaani nostaen taas hymyn huulilleni. En voi ihmetellä kuin sitä, kuinka aina saat minut piristymään pelkästään olemalla lähelläni.
”Mitä, jos jatkettaisiin nukkumista? Huomenna on kuitenkin taas rankka päivä luvassa”, kuulen sinun kuiskaavan ja nyökkään.
”Nukutaan vain. Hyvää yötä Saya”, kuiskaan ja haukottelen pienesti.
”Hyvää yötä rakas Ryoni”, kuiskaat ja painat vielä hyvän yön suukon otsalleni.
”Nukutaan vain. Hyvää yötä Saya”, kuiskaan ja haukottelen pienesti.
”Hyvää yötä rakas Ryoni”, kuiskaat ja painat vielä hyvän yön suukon otsalleni.
Muutamaa hetkeä myöhemmin huoneen täyttää kahden toisiaan rakastavan miehen tuhina. En enää nähnyt sinä yönä painajaista ja siitä kiitos kuulu vain ja ainoastaan sinulle, rakkaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti