Author: Ruder
Rating: PG-13
Genre: AU, fluff, slash
Pairing: Kirjoittaessani mietin paritusta Saya/Ryo, mutta periaatteessa paritus on täysin lukijan päätettävissä. :3
Beta: Luotan omiin taitoihini
Chapters: 1/1
Disclaimer: Teksti on täysin minun käsialaani, mutta hahmot tietenkin omistavat itse itsensä. :3 En myöskään saa rahaa tästä. xD
Summary: Sen kaiken salasimme muilta, vaikka se teki kipeää.
A/N: Tuota noin… Mitäköhän sitä tästäkin taas sanoisi? xD No oikeastaan tuli vain taas fiilis kirjoittaa ja kaikki lähti yhdestä the Vambie. nimisen bändin kuvasta. Siitä tuon parituksenkin keksin. :3 Eli tämä on oikeastaan kirjoitettu täysin fiilis pohjalta. (Alan selvästikin erikoistua kirjoittamaan fluffia. xD)
-->
Ryo PoV
Tunsin sinun vetävän minut taas syliisi. Sinun sylissäsi ja lähelläsi tiesin olevani aina turvassa. Nautin, kun sain olla vain sinun lähelläsi. Vaikka olimmekin täysin hiljaa, se ei koskaan häirinnyt. Halusin vain olla lähelläsi ja nauttia siitä tunteesta, minkä sait aikaan sisälläni. Aivan kuin jotain lämmintä olisi läikähtänyt sisälläni ja saanut sydämeni hakkaamaan kuin kunnon juoksulenkin jäljiltä. Tuntui kuin parvi perhosia olisi lennellyt vatsassani saaden aikaan mukavan kutittavan tunteen. Mistään en ikinä nauttinut yhtä paljon kuin sinun lähelläsi olemisesta.
Illalla saatoin sulkea rauhassa silmäni ja tietää olevani turvassa. Tiesin myös, ettet häviäisi yön aikana mihinkään viereltäni, vaan saisin taas aamulla herätä sinun syleilystäsi. Joka ilta nukahdin siihen, kun kuiskasit hyvän yön toivotukset korvaani ja minä vastasin niihin. Painoit myös joka ilta suudelman otsalleni ja nostatit siten onnellisen hymyn huulilleni. Noiden pienien, mutta niin ihanien eleiden takia jaksoin hymyillä päivästä toiseen ja olla onnellinen, vaikka maailma välillä kolhi.
Olisin voinut vain kuunnella päivästä toiseen rauhallista ääntäsi, joka sai minut aina rauhoittumaan ja tuntemaan oloni todella hyväksi ja onnelliseksi. Äänesi oli aina todella lempeä. Et koskaan korottanut ääntäsi, jos ei ollut pakko ja silloinkaan se ei johtunut minusta, vaan jostakusta muusta. Ollessani surullinen sinä lohdutit ja otit syliisi, kuiskit kauniita sanoja korvaani ja sait minut siten rauhoittumaan ja vakuuttumaan siitä, että kaikki olisi hyvin nyt, kun olen lähelläsi. Lupasit, ettet antaisi kenenkään koskaan satuttaa minua ja sen lupauksen myös pidit.
Yksi ilta kuitenkin painui mieleeni tarkempana kuin mikään muu. Se ilta, kun sain tuntea jotain todella kaunista ja ihmeellistä. Aluksi se teki kipeää, mutta lopulta totuin tunteeseen, että olit sisälläni. Rauhoittelit ja pidit huolta siitä, ettei minuun sattuisi enempää kuin oli pakko. En koskaan tule unohtamaan ensimmäistä kertaamme. Se oli jotain niin ainutlaatuista ja ihanaa, etten voi täysin vieläkään ymmärtää, miten on mahdollista saada aikaan jotain niin ihanaa. Sain tuntea sinut lähempänä itseäni kuin koskaan ennen. Nautin siitä tunteesta ja niistä hellivistä suudelmista, joita painelit pitkin alastonta vartaloani.
Sen tunteen halusin kokea uudestaan ja sainkin kokea. Koskaan et käyttänyt liian kovia otteita, ellen antanut lupaa siihen. Otit aina huomioon minunkin toiveeni ja sen, etten kestä kaikkea. En olisi voinut ikinä saada sinua parempaa kumppania vierelleni. Rakastin kaikkea sinusta, myös sitä rajua puoltasi. Mitään en olisi sinusta muuttanut, vaikka olisin saanut. Olit minulle juuri täydellinen omana itsenäsi.
Tuon kaiken salasimme muilta, piilotimme muiden katseilta. Kaikki se hellyys ja rakkaus näytettiin vain kahden kesken, vaikka olikin todella vaikeaa liikkua muiden seurassa, kun ei voinut näyttää sitä, kuinka paljon toista rakasti. Me kuitenkin kestimme sen, koska tiesimme, että heti kotona saisimme olla taas me, emmekä vain sinä ja minä. Tietenkin valehteleminen sattui, mutta kestimme sen yhdessä. Monesti loin sinuun kaipaavan katseen, kun muut eivät huomanneet. Sinä vain hymyilit lempeästi silmissäsi se rakastava pilke. Sillä hymyllä sait minut jaksamaan kotiin asti.
Se, mitä meillä oli, oli jotakin todella ainutlaatuista, mistä en halunnut luopua. Onneksi tiesin saavani pitää sinut ikuisesti vierelläni. Lopultakin olin löytänyt merkityksen elämälleni ja saanut ilon takaisin elämääni. Sinä olit minun kaikkeni ja sinua ilman en olisi jaksanut. Sinun näkemisesi ja kaikki kauniit sanat, joita sinulta kuulin saivat aina hymyn kaartumaan huulilleni, vaikka olisin ollut kuinka allapäin. Olen sinulle ison kiitoksen velkaa, mutta en tiedä miten saisin kiitettyä tarpeeksi. Pelastit minut. Olet suojelusenkelini, vaikkakin hieman raju ja villi sellainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti