Beautiful Morning

Title: Beautiful Morning
Author: Ruder
Rating: PG-13
Genre: AU, fluff
Pairing: BangHim (Bang Yong Guk/Kim Him Chan)
Beta: Marsa
Fandom: B.A.P
Chapters: 1
Disclaimer: I own only the story and I don’t make any money with this or anything. ^^
Summary: Yong Guk placed his lips on the other ones lips and kissed him. That was already too much talking before he got his morning kiss.
A/N: So, this is what happens when people want that I write BangHim fanfiction and it shouldn’t be angst. Well, hope you like it. ^^

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Him Chan opened his eyes ready to face the new morning. He saw how sun was already shining, so again, they had slept a bit longer than what they normally would. He smiled and turned around just to face his beloved one. Other one was so handsome and calm when he was asleep. This wasn’t the first morning when Him Chan woke up before older one and then he just watched him. He always felt so happy when he woke up next to the older one. That was definitely the best way to start a new day.

Yong Guk mumbled quietly before he opened his eyes just to see his beloved one.
“Again you woke up before me and didn’t wake me up?” he asked quietly and gave a little laugh making the younger one smile. His voice was a bit deeper than normally.
“Yeah, but you know I hate to wake you up. I love to watch you sleep”, Him Chan whispered and the older one gave laugh again.
“You know, that would sound very creepy, if someone else would say that to me”, Yong Guk whispered and the younger one nodded.
“I know and I’m the only one who has the right to watch you when you sleep”, Him Chan whispered and grinned innocently making the older one smile. Yong Guk placed his lips on the other ones lips and kissed him. That was already too much talking before he got his morning kiss.

Him Chan kissed the older one back. This is also one reason why he loved to wake up next to the older one. He loved to be kissed by the other one. Him Chan didn’t really need so much attention but little things like kisses and hugs, told how much the older one loved him and that made him happy. He knew that his heart would break into pieces, if the older one cheated on him or left him alone. Of course sometimes they had moments when they couldn’t spend any time together because of their career. They both were idols in a group called B.A.P. They had been the first ones who were chosen to be in the group and that is also why they had spent a bit more time together than the younger members. At first they had lived together in the dorm before the other members were chosen and had moved into the same dorm with them. That is why Yong Guk and Him Chan knew each other too well and because of that they had fell in love.

Few kisses later Yong Guk rose up from the bed and Him Chan followed him. They were in a hotel and able to be bit more freely than normally. The other members didn’t know about the relationship between them and it was better like that. Yong Guk went to the bathroom and Him Chan just followed him because he wanted to go to shower at same time with him. They both left their boxers on the floor before they entered to shower.

Yong Guk turned the shower on and smiled to the younger one who had followed him this whole time. He then wrapped his arms around the other one, pulling him closer. The older one gave a little kiss on the other’s lips before he took little bit of shampoo, starting to rub it into Him Chan’s hair. He liked to wash his beloved one’s hair and in a way he also wanted to spend all that time, what he could, with the younger one. Yong Guk loved Him Chan very much and wouldn’t change him to anyone else. He just wanted to keep the other one as his boyfriend, hopefully, the rest of their lives. They had been dating for two years now and it felt like that the time was passing by too fast. Even though they had had some moments alone, he hoped they could have more of them. He was a man and he had needs and so did the younger one too!

After the shower Yong Guk went back to bedroom and started to dress up. Him Chan followed the older one after a while and did all same things as the older one. They weren’t in a hurry but it would be better to be ready to leave quickly if it would be needed. Even though their manager had said they would have a day off today but they shouldn’t always trust it. It wouldn’t be the first time when they needed to do something, even though they had been promised a day off. When Him Chan was ready, he fell over to the bed. He would like to spend the whole day with his beloved one in this room. Of course they would need to go to eat with the other members but all other time what would be left.

Yong Guk watched the younger one and smiled before he laid down next to him. He kissed the younger one softly like he would try to tell how much he loved and cared about the younger one. He could never get tired of kissing the younger one’s soft lips. Yong Guk hoped that someday they could have an own apartment where they could just sit on the sofa next to each other and watch movies. It would be perfect! They couldn’t do that in the dorm because they never knew when the younger ones would come back there. It was too unsafe because they didn’t want to get caught kissing or doing something else what couples do. Few times it had been way too close but happily they had only been kissing and nothing else. Otherwise Yong Guk wouldn’t have known how to explain others what was happening. But happily now they could at least enjoy of each other company.

Him Chan nestled next to the older one just wanting to be there for a while. He started to smile when he felt the other one wrapping his arms around him. Him Chan knew that when he was with the older one nothing would hurt him. The older one wouldn’t let anyone hurt his little one. Of course Him Chan would also do everything to protect his beloved one because he didn’t want to lose him. He placed a little kiss on the older one’s neck making him tremble a bit. Then the younger one placed another kiss on the older one’s neck even though he knew that sometimes the older one got turned on too easily. But in a way Him Chan loved to tease Yong Guk and try how long it would take before he found himself under the older one. But still he knew that he couldn’t deny that he need it too.

Just when they would have wanted to be alone, someone knocked on the door. Yong Guk sighed and rose up and went to the door. When he opened it he saw Dae Hyun.
“Hey, we are going to eat now. Will you come with us?” he asked. Yong Guk nodded.
“Him Chan, we have to go!” he said to the younger one and put shoes and jacket on being then ready to go.

Him Chan hurried to the door and put also shoes and jacket on. He then followed others and closed the door behind him. He was a bit annoyed because they got interrupted again just before they were starting to get in the right mood. Well, they could come back to the hotel after lunch and then they’d have the rest of the day just for them two without anyone interrupting them. Hopefully.

Lost Paradise (prologue)

Title: Lost Paradise
Author: Ruder
Rating: PG-13 (for now)
Genre: AU, drama, romance, angst
Pairing: WooSoo (Woo Hyun/Myung Soo[L])
Beta: Marsa
Fandom: Infinite
Chapters: prologue + 1/?
Disclaimer: I own only the story and I make no money with this or anything. ^^
Summary: Woo Hyun couldn't understand the meaning of the message. Other one was coming to Seoul and wanted to meet him? What the heck was going on in this world?
A/N: So, here we go again! I have become surprisingly active now. xD I haven't wrote in few months in Finnish and now during few weeks I have wrote 2 English stories. Yay! I'm so happy! ^^ Even though I feel that my English isn't good enough but maybe you can understand still what I wanna tell you in my story. ^^ And at least this is a good way to practise more English! ^^ But yeah... Leave a comment or send me a message, if you know me personally. I appreciate all kinds of comments! ^^ But now... Enjoy of the story~

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Woo Hyun was sitting in the corner of his bedroom. He had moved away from home few years ago even though he was still studying. He just needed own space and privacy, which he couldn’t always get at home. There was also another reason… He was hundred percent sure that his parents wouldn’t have accepted if he had brought a boy home. Boy who was more than a friend. Boy who he had loved very much back then and he still did. 

Brown haired took a big gulp from his bottle. Nights felt way too tough and hard to go through. The darkness intertwined around him, making him feel like he was suffocating. Was this all just a revenge of his mistake? Did he really deserve this all? Yes! He knew that he deserved this and even much more pain. He didn’t deserve to be alive anymore. He had hurt his beloved one very badly. Everything had happened almost a year ago but still he couldn’t just forget and continue his life. He loved the other one way too much just to forget him. 

Woo Hyun closed his eyes just to see his boyfriend’s smiling lips in front of him and to hear his laughter in his ears. Things which he loved in the other one, who had been way too perfect to exists in this world. How he had been so stupid that he had drunk too much? How had he let himself to fall into the temptation and cheated his beloved one? He could just guess how painful it must had been to the other one to hear all that. They both had loved each other and he had broken his beloved one’s heart. Woo Hyun still remembered the tears in his beloved one’s eyes before he turned around and walked away. It was all what Woo Hyun had seen when they had met for the last time. He had lost the other one just because of his own stupidity! 

The young man felt tears falling on his cheeks again making him continue drinking. Even though he knew it just made him feel worse. He had apologized thousand times even though he knew that it didn’t help at all. He could never get his boyfriend back. He could never sit on the other one’s lap or wake up from the other one’s embrace, seeing his smile and twinkling eyes. Those mornings had felt like a dream which was way too good to be true. The other one had been the most popular boy in school but no-one knew that he had been dating a boy. Maybe now the other one was popular in some other school. The younger one had moved away just a while after all that had happened. He clearly wanted to get rid off of the brown haired. 

Woo Hyun rose up from the floor taking few missteps. He leaned on the wall a bit so he wouldn’t fall down. He felt way too dizzy because of drinking too much alcohol and crying didn’t make him feel any better. Brown haired headed to bathroom. He didn’t see any reason to live anymore in this sadness from where he couldn’t rise up. Nearly a year he had tried to become happy again, without any results. He was on the bottom and would stay there until the end of his life, dying slowly from inside. He laughed. There wasn’t anything to kill in him anymore. Heart had died when his beloved one left him. Only an empty shell was left and it would be almost impossible to make it alive again. So, why shouldn’t he kill himself and end his suffering?

Just a moment before Woo Hyun reached the bathroom’s door, his phone rang for a new message. He growled because of frustration. Who missed him at a moment like this? He could bet that it was no-one special. But still something made him go and get his phone. He opened the message trying to read what it said. 
“Hi! I’m coming to Seoul for a vacation next week and I would like to meet you, if you’re still in this world. I really hope you are. My friend told me that you’re in a very bad shape but I have something what I need to tell you before you do anything bad for yourself. 

With love, Kim Myung Soo”  

Woo Hyun just stared at the message without understanding anything of it. Okay, he understood what it said but he just couldn’t internalize it. Maybe it was because of alcohol, which had numbed him. He kept reading the message over and over again and tried to understand the true meaning of it. The other one was coming to Seoul for a vacation and wanted to meet him. Why? He just couldn’t understand it after the words which the other one had said to him a year ago. He had said that he hated the brown haired one and that he would never forgive him. So, why did the other one want to meet and talk with him? But he was even more confused because of the last words. "With love". That’s what the younger one had sometimes written in the end of messages when they still were a couple. What the heck was going on?  

Brown haired one let a sigh out of him and put his phone on the table. Then he dragged himself beside of his bed and just fell on it. Maybe he should just sleep and try to think about everything on the morning. Maybe then he could understand everything even a bit more clearly than now.  

Before Woo Hyun even noticed it, his eyelids close and the quiet apartment was filled with snoring. The other one had fallen into a deep sleep from what he would wake up with a regret of drinking too much. But still he would just continue drinking. Or would he?

Kiss in the Dark (prologue)

Title: Kiss in the Dark
Author: Ruder
Rating: PG-13 (for now)
Genre: AU, drama, romance, femme
Pairing: You'll get to know it later.
Beta: Marsa
Fandom: exist†trace
Chapters: prologue + 1/?
Disclaimer: I own only the story and I make no money with this or anything. ^^
Summary: This isn’t the end. It’s the beginning.
A/N: Okay! This is my first English story. Or okay... Not the first one that I'm writing but the first one which I'm going to release. I ask for your understanding because my English isn't perfect. That's also why my friend is checking my stories this time and will correct even some mistakes. But! Also take a note that also her English isn't so perfect (better than mine though, haha!). Still I really hope you like of this one! It's my first J-Rock fanfic after few years. (Those others, which you can find from my blog are mostly writen much earlier than the release date in here.) And last but not least... Please, leave a comment or something so I'll know that at least someone is reading this story. Thank you and enjoy of the story~ ^^

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

In school, there is this girl who has long black hair like most of the girls. She wears a school uniform because she has to. But everyone knows that, if she could choose, she would wear boys' school uniform. Always when you see her during the free time, you wouldn’t be sure is she a boy or a girl, if you didn't know it. Skirt is changed into black pants, white shirt to black and the school uniform jacket into a long black leather or textile jacket. You never see her using any other colours except black. Maybe some little red or white details on the jacket or shirts but the main colour is always black. With black clothes, she always does a dark make up and her lips are full of piercings.

You can always see her walking alone in school but outside of school she has a friend whose style is also boyish and almost always black. The only difference of these two is that her friend has silver grey hair and only one piercing on left eyebrow. They seem to talk a lot and they know everything of each other. The silver grey haired is the only one who knows all the dark secrets of her friend. That she is bullied in school because of her style. Others just see the tough shell, which never breaks down. The black haired is the tough one and no-one wants to go near her. Everyone knows that she wouldn’t be afraid to beat someone up, if they made her mad. But she doesn’t want any friends. School is only a place where she goes because she has to. Goes there to pretend that she’s happy and everything is alright even though it’s all just a lie.

Inside the tough shell, is a little girl who has been hurt way too many times. She’s afraid to trust to anyone and that’s why she has only one friend who means the whole world to her, even her parents aren’t that important to her. It sounds rough but the truth is that her parents divorced a few years ago, and she couldn’t stand all the fighting, so she moved away. She lives alone in a little apartment in Ikebukuro. Her best friend is the only one who has seen the place but there is a good reason for that. Her apartment isn’t anything like the owner. Her apartment’s walls are painted white with two band posters on one wall and few pictures of her and her friend on the other wall. Also the furnitures are just plain brown. Except the sofa, which is black and it makes a nice little detail to her apartment. The place is very tiny and that's why it's usually very clean because it would be hard moving around there. Also the bass and amplifier take much room. She loves to play bass. It’s her way of letting bad feelings out.

Maybe that is enough about her for a while. Now I’m going to tell you a story, which changed her life and filled the empty shell with life.

This isn’t the end. It’s the beginning.

Honeymoon (prologi)

Title: Honeymoon
Author: Ruder
Rating: NC-17
Genre: AU, drama, romance, slash,
Pairing: SooVin (Soo Hyun/Kevin)
Beta: Luotan omiin taitoihini
Fandom: U-KISS
Chapters: 2 (prologi + 1 ainakin aluksi)
Disclaimer: Omistan vain tarinan ja sen idean
Summary: Kevin tunsi rakkaansa huulet omillaan. Jokainen suudelma tuntui vielä nykyisinkin kuin se olisi ensimmäinen, mutta jotenkin oman mausteensa mukaan toi hänen selkänsä takana näkyvä Pariisin valojen loiste. Kunhan hän saisi pitää toisen ikuisesti itsellään, hänellä ei olisi mitään hätää.
A/N: No niin! Pitkästä aikaa sitten päätin kirjoittaa. Tämä on tosiaankin myöhemmin kirjoitettavan ficin prologi ja tämä on todella nopeasti kirjoitettu, joten tarina saattaa tökkiä. Korjailen tätä ehkä hieman myöhemmin tänään, jos tarve sitä vaatii ja aikataulut sallivat. Niin ja älkää ihmetelkö puhetta lapsista ja muusta! Ficci pohjaa hieman minun ja parhaan ystäväni ropeen.

Kevin ja Soo Hyun olivat rekisteröineet suhteensa edeltävällä viikolla ja pitäneet sitä seuranneena viikonloppuna juhlat, jotka olivat olleet hieman kuin häät heille. Heidän lapsensa Hara ja Byung Hun olivat toimineet morsiustyttönä ja morsiuspoikana tehden vanhempansa todella ylpeiksi. Kumpikin oli käyttäytynyt todella hyvin ja hoitanut hyvin annetun tehtävän, vaikka Kevinin veli BEAT olikin ollut lapsia opastamassa. Hara varmaan olisi selvinnyt ilman opastustakin, koska oli jo neljän vanha, mutta Byung Hun oli vasta kaksi-vuotias ja tarvitsi siksi jonkun aikuisen vahtimaan itseään ja tekemisiään.

Rakastavaiset olivat jo aikoja sitten päättäneet, että kunhan häät olisivat ohi, niin häämatkalle suunnattaisiin Pariisiin, jossa kumpikaan ei ollut aikaisemmin vielä käynyt. Toki ongelmaksi oli meinannut muodostua pienet lapset, joita kaksikko ei olisi halunnut ottaa mukaan, vaikka näitä kovasti rakastikin. Kaikkien onneksi Kevinin äiti oli luvannut ottaa lapset hoitoonsa toisten matkan ajaksi ja se sopikin paremmin kuin hyvin. Tämä pystyisi hyvin vahtimaan lapsia illat ja hoitamaan omia asioitaan päivällä, kun kummatkin olivat tarhassa.

Kevin vilkaisi rakastaan hymyillen heidän istuessa lentokentällä odottaen koneen lähtöä. Soo Hyunin edessä pöydällä höyrysi kupillinen kahvia ja Kevinin edessä kuppi teetä. He olivat tehneet jonkin verran suunnitelmia ja miettineet, missä kaikkialla haluaisivat käydä Pariisin reissunsa aikana, mutta olivat myös jättäneet sen verran aikaa, ettei tulisi kiire vaan he ehtisivät myös levätä. Tämä kuitenkin olisi varmasti yksi niitä harvoja lomia, jonka he saisivat viettää ilman rakkaita lapsiaan.

Nuorukaiset nauttivat juomansa rauhassa loppuun keskustellen täysin arkisista asioista ja hieman myös edessä olevasta matkasta. Lento Soulista Pariisiin olisi kuitenkin pitkä, mutta tuskin kumpikaan heistä pahemmin saisi nukuttua. Onneksi edellisen yön he olivat saaneet nukkua muuten rauhassa, paitsi Byung Hun oli nähnyt painajaista ja ängennyt heidän väliinsä nukkumaan keskellä yötä, mutta se oli tavallista. Poika tuntui oikeastaan nukkuvan ainakin neljäs osan kaikista öistä heidän välissään. Hara harvemmin enää tuli heidän väliinsä nukkumaan, mutta kyllä sitäkin välillä tapahtui ja välillä taas he heräsivät kummankin pikkuisen nukkuessa heidän välissään.

Kuin yhteisestä sopimuksesta nuori pari nousi ylös vieden pahvimukit roskiin ennen kuin suuntasivat yhdessä portille päin. He kuitenkin pääsisivät koneeseen kohta, joten olisi hyvä olla ajoissa portilla, koska Soulin lentokenttä oli kuitenkin suhteellisen iso. Viimeiset suudelmat vaihdettiin hieman sivummassa ennen portille saapumista, koska he tiesivät, että lentokoneessa olisi lähes pakko pitää matalaa profiilia, ettei herättäisi liikaa epäilyksiä. Kevinillä kuitenkin oli jonkin verran mainetta XING nimisen poikabändin entisenä jäsenenä, joten he eivät halunneet pilata nuoremman mainetta, eivätkä myöskään saada isoa läjää paparazzeja peräänsä, vaikka niistä tuskin koskaan pääsisi muutenkaan täysin eroon.

Vain hetken odottelun jälkeen rakastavaiset pääsivät lentokoneeseen ja omille paikoilleen. Kevin oli vaatinut itselleen ikkuna paikan ja Soo Hyunin ei auttanut muu kuin tyytyä käytävä paikkaan. No, vanhemmalle oli tärkeintä, että sai istua rakkaansa vieressä ja se oli onnistuttu järjestämään onneksi ilman ongelmia. Soo Hyun suukotti nopeasti nuoremman poskea saaden tämän hymyilemään samalla, kun kiinnitti turvavyönsä. Enää ei olisi kuin muutama kymmenen minuuttia ennen kuin koneen olisi määrä nousta. Matka kohti Pariisia voisi siis vihdoinkin alkaa.

Wings of an angel

Title: Wings of an angel
Author: Ruder
Rating: PG
Genre: Au, angst
Pairing: IBI/You
Beta: Luotan omiin taitoihini jälleen.
Fandom: Sixh. ja periaatteessa Men's Spider
Chapters: 1/1
Disclaimer: Omistan vain tarinan ja sen idean.
Summary: Miten hän selviäisi elämästä ilman toista, joka oli kasvattanut siivet hyläten hänet yksin pimeään?
A/N: Tällaista syntyy aina välillä. *naurahdus* Olen itse tyytyväinen ficciin, mutta toisaalta saan ideasta osittain kiittää ystävääni Marsaa, koska hänen ja minun roolipelin kautta sain edes inspiraation tähän. No, toivottavasti pidätte ja kommentteja saa ja pitää antaa! Sekä risuja, että ruusuja!

”Tokiossa auto on suistunut tieltä ja kierinyt rinnettä alas. Nuori kuljettaja menehtyi saamiinsa vammoihin ennen kuin apua ehdittiin saada paikalle. Kuljettajan henkilöllisyyttä ei ole kerrottu julkisuuteen…”

Loppu uutisesta meni täysin ohi autossa istuvalta mallilta. Pahat aavistukset kuitenkin heräsivät Youn sisällä hänen jäädessä miettimään kuulemaansa uutista. Hänen rakkaansa oli lähtenyt kuvauspaikalta hirveällä vauhdilla ilmeisesti loukkaantuneena jostakin. Kaikki, mitä You oli nähnyt olivat loittoneva selkä ja kyyneleitä täynnä olleet silmät. Mitä hän oli tehnyt väärin?

You maksoi matkansa ja nousi sitten taksista suunnaten kotiin. Ehkä tämä inhottava tunne, joka yritti varoittaa häntä jostakin, oli vain kuviteltu. Se tunne oli vaivannut häntä siitä lähtien, kun hänen rakkaansa oli lähtenyt. You pudisti vain päätään yrittäen ajaa tunteen ja ajatukset pois mielestään. Hän menisi kotiin ja IBI odottaisi häntä siellä hymy kasvoillaan. Joku muu oli ollut epäonninen ja kuollut, mutta ei kukaan voisi viedä häneltä pikkuistaan lopullisesti. Nuorukainen asteli kotiovelle ja avasi sen astuen sisälle kohdaten pimeän eteisen.
”Tulin!” hän huikkasi, mutta mitään ei kuulunut. Asunto oli pelottavankin hiljainen ja uhkaava. You sytytti valot pudistellen päätään. Hän naurahti pienesti. Se oli vain mielikuvitus, joka temppuili, eikä suostunut millään uskomaan, että hänen rakkaansa olisi kunnossa ja tulisi kyllä kotiin ennemmin tai myöhemmin.

Hiuksensa osittain vaaleaksi värjännyt sai juuri kenkänsä ja takin riisuttua, kun puhelin alkoi soida saaden hänet lähes hyppäämään nahoistaan säikähdyksen takia. Nuorukainen kaivoi puhelimen taskustaan.
”Moshi moshi. Ayukawa You puhelimessa”, hän vastasi asiallisesti suunnaten makuuhuoneeseen laskien laukkunsa alas. Kaikki ei voinut olla hyvin… Ei! Pakko oli olla.
”You-san, IBI-kun on kuollut”, kuului itkuinen ääni puhelimesta. You tunnisti äänen heti. Se oli IBIn pikkuveli Sho!
”Sho-san, mitä sinä selität? Ei IBI-kun ole kuollut. Hän tulee kotiin kyllä. Ei hän ole kuollut”, You sanoi vakaasti yrittäen lähinnä vakuuttaa itselleen, että tuo kaikki oli vain huonoa pilaa. Ei IBI voinut olla kuollut. Mutta toisaalta… Sho oli IBIn veli, joten miksi tämä moisesta asiasta pilailisi?
”Poliisista soitettiin. IBI-kun kuoli auton suistuttua tieltä”, Sho sanoi viimeisten sanojen kohdalla äänen sortuessa itkun voimistuessa.

You jäi vain miettimään kuulemiaan sanoja, eikä osannut sanoa mitään. IBI oli kuollut? Oliko häneltä viety hänen pikkuisensa? Eikö hän saisi koskaan enää pitää toista lähellään? Ei koskaan? Kyyneleet nousivat vanhimman silmiin polvien pettäessä alta totuuden iskeytyessä vasten kasvoja. Hänen suurin rakkautensa oli riistetty häneltä! Laiha vartalo vajosi lattialle kyynelten sumentaessa näön valuen poskille kertoen kivusta ja surusta. Puhelin tipahti lattialle nuorukaisen kietoessa kummatkin kätensä ympärilleen yrittäen pitää särkyvän kehonsa edes jotenkin kasassa. Nyyhkäisyt ja pienet uikahdukset karkasivat Youn huulilta mieleen noustessa kuvia hänen ja rakkaansa yhteisistä hetkistä. Muistoja, joissa toinen hymyili ja oli onnellinen. Nyt se kaikki tuntui pelkältä kauhunäytelmältä. Hän ei kestänyt muistaa sitä kaikkea. Hänen pikkuisensa oli poissa. Kyyneleet valuivat vain komeita kasvoja pitkin tuskaisan karjaisun karatessa huulilta. Nuorukainen itki sydämeen sattuessa aivan liikaa. Sillä hetkellä hän todella toivoi, että olisi voinut kuolla siihen paikkaan, että kipu loppuisi. Hänen sydämensä oli särkynyt tuhansiksi sirpaleiksi ja sirpaleet lentäneet hänen rakkaansa mukana taivaaseen. Ei hän kestäisi ilman toista. Hän tarvitsi toisen vierelleen selvitäkseen elämästä hengissä...

Nuorukainen itki useamman tunnin ennen kuin kaatui lattialle uupuneena ja surullisena. Silmät painuivat kiinni unen alkaessa viedä toista paikkaan, jossa kaikki olisi hyvin edes hetken. IBI katsoi tilannetta vierestä toivoen, että olisi voinut kietoa kätensä rakkaansa ympärille ja pyyhkiä kyyneleet kertoen, että hänen oli nyt hyvä olla, mutta sitä hän ei voinut tehdä. Nuorempi oli kasvattanut siivet ja tämä olisi hänen viimeinen hetkensä rakkaansa vierellä. Tämän jälkeen hän tulisi vain näkemään rakkaansa pilven reunalta.
”You-rakas, me tapaamme kyllä vielä. Päiväni vain kuluivat loppuun ennen kuin omasi. Älä unohda minua, koska minäkään en tule koskaan unohtamaan sinua, rakkaani. Odotan sinua ja suojelen parhaani mukaan. Tulen aina olemaan vierelläsi”, IBI sanoi hiljaa, vaikka tiesi, ettei toinen voisi kuulla sanoja. Hän kävi silittämässä rakkaansa poskea kevyesti saaden tämän liikahtamaan pienesti ja vetäytymään pieneen kippuraan. Lopulta nuoremman kuvajainen alkoi kadota kuin se ei koskaan edes olisi ollut siinä. Hän siirtyi paikkaan, jossa kaikki olisi hyvin, paikkaan, jossa ei olisi kipua, mutta ei myöskään hänen rakastamaansa miestä

Darling, it was just a nightmare 1/1

Title: Darling, it was just a nightmare
Author: Ruder
Rating: PG
Genre: Au, fluff
Pairing: Saya/Ryo
Beta: Luotan omiin taitoihini jälleen.
Fandom: the Vambie.
Chapters: 1/1
Disclaimer: Saya ja Ryo omistavat itse itsensä, minä olen kehitellyt vain tarinan. :3 En myöskään tee tällä rahaa. xD
Summary: ”Kukaan ei ikinä tule tappamaan sinua, jos se minusta on kiinni.”
A/N: Elikkäs, elikkäs… Hmmm… Eipä oikein ole mitään sanottavaa. Rupesin vain miettimään painajaisia ja sain inspiraation ja tässä on lopputulos. xD Toivottavasti edes joku pitää tästä eli kommenttia kiitos<3 :3
-->

Ryo PoV

Pyörin sängyssä ja hengitän raskaasti. Tiedän sen saavan minut aivan kohta kiinni, jos en pääsisi pakoon. Minä en edes tiedä, mikä se on, joku vain jahtaa minua, se on kaikki, mitä tiedän. Hiki kimmeltää otsallani ja paita liimautuu selkääni kiinni, koska pelon aiheuttama hiki valuu pitkin vartaloani. Kyyneleet alkavat valua poskilleni ja tunnen paniikin iskevän. Huomaan, etten juokse tarpeeksi nopeasti. En pääse pakoon sen kynsistä. Olen saapunut tieni päähän. Kuolen ihan kohta, jos joku ei pelasta minua nyt.

”Ryo! Rakas! Herää!” kuulen jonkun huutavan uneni läpi ja ravistelevan minua hereille. Nousen salamana ylös ja avaan silmäni. Tähyilen ympärilleni paniikissa.
”Missä se on? Missä se on? Mistä se hyökkää?” kuiskin yrittäen paikantaa jotain liikkuvaa. Tunnen jonkun laskevan käden olkapäälleni ja kiljaisen hyvin epämiehekkäästi ja meinaan horjahtaa sängyltä alas.
”Rakas, ei mitään hätää. Se olen vain minä, Saya. Näit painajaista”, kuulen jonkun rauhoittelevan ja pitävän kädestäni kiinni, etten tipu. Tunnistan lopultakin tuon äänen rakkaani ääneksi ja käännän katseeni häneen. Muutama kyynel karkaa vielä poskilleni, kun kierrät kätesi suojelevasti ympärilleni ja vedät minut lähemmäs itseäsi. Silittelet hiuksiani ja kuiskit rauhoittavia sanoja korvaani. Suljen silmäni ja yritän unohtaa näkemäni painajaisen. Rauhoitun pikkuhiljaa turvallisessa syleilyssäsi ja saan hengitykseni tasaantumaan.

”Haluatko kertoa millaista painajaista näit?” kysyt lempeällä äänellä ja siirrät kätesi silittelemään selkääni rauhoittavasti.
”En oikein saanut siitä otetta… Tiedän vain, että joku tai jokin jahtasi minua ja yritin päästä sitä karkuun. Tiesin, että jos se saa minut kiinni, niin se tappaa minut”, selitän muutamien kyynelten valuessa taas poskilleni pelkästä pelosta. Pyyhkäiset kyyneleet pois poskiltani ja painat kevyen suukon huulilleni.
”Ei ole mitään hätää. Olet turvassa, eikä kukaan ikinä tule tappamaan sinua, siitä minä pidän huolen”, lupaat hymyillen ja vedät minut lempeään suudelmaan. Vastaan suudelmaan hieman varoen, mutta lopulta uskallan suudella hieman rohkeammin. Kierrän käteni niskasi taakse ja tunnen käsiesi silittelevän edelleen selkääni.

Aika lipuu ohitsemme, mutta lopulta meidän on pakko katkaista suudelma, jotta saamme hengitettyä paremmin. Hymyilet minulle lempeää hymyäsi ja silittelet selkääni edelleen. Vihdoinkin pystyn vastaamaan hymyysi ja painan pääni olkapäällesi ja nautin lähelläsi olemisesta. Annat minun olla vain kaikessa rauhassa, etkä työnnä pois luotasi. Olen onnellinen siitä kaikesta. En ikinä ole viihtynyt kenenkään muun lähellä niin hyvin kuin sinun lähelläsi. En tosin ole myöskään rakastanut ketään ikinä niin paljon kuin sinua rakastan. Olet kaikkeni.

Kaadut sängylle ja vedät minut viereesi makaamaan. Kierrät kätesi taas ympärilleni. Painaudun ihan lähellesi ja suljen silmäni. Painat suukon otsaani nostaen taas hymyn huulilleni. En voi ihmetellä kuin sitä, kuinka aina saat minut piristymään pelkästään olemalla lähelläni.

”Mitä, jos jatkettaisiin nukkumista? Huomenna on kuitenkin taas rankka päivä luvassa”, kuulen sinun kuiskaavan ja nyökkään.
”Nukutaan vain. Hyvää yötä Saya”, kuiskaan ja haukottelen pienesti.
”Hyvää yötä rakas Ryoni”, kuiskaat ja painat vielä hyvän yön suukon otsalleni.

Muutamaa hetkeä myöhemmin huoneen täyttää kahden toisiaan rakastavan miehen tuhina. En enää nähnyt sinä yönä painajaista ja siitä kiitos kuulu vain ja ainoastaan sinulle, rakkaani.

Meidän pieni salaisuutemme 1/1

Title: Meidän pieni salaisuutemme
Author: Ruder
Rating: PG-13
Genre: AU, fluff, slash
Pairing: Kirjoittaessani mietin paritusta Saya/Ryo, mutta periaatteessa paritus on täysin lukijan päätettävissä. :3
Beta: Luotan omiin taitoihini
Chapters: 1/1
Disclaimer: Teksti on täysin minun käsialaani, mutta hahmot tietenkin omistavat itse itsensä. :3 En myöskään saa rahaa tästä. xD
Summary: Sen kaiken salasimme muilta, vaikka se teki kipeää.
A/N: Tuota noin… Mitäköhän sitä tästäkin taas sanoisi? xD No oikeastaan tuli vain taas fiilis kirjoittaa ja kaikki lähti yhdestä the Vambie. nimisen bändin kuvasta. Siitä tuon parituksenkin keksin. :3 Eli tämä on oikeastaan kirjoitettu täysin fiilis pohjalta. (Alan selvästikin erikoistua kirjoittamaan fluffia. xD)
-->

Ryo PoV

Tunsin sinun vetävän minut taas syliisi. Sinun sylissäsi ja lähelläsi tiesin olevani aina turvassa. Nautin, kun sain olla vain sinun lähelläsi. Vaikka olimmekin täysin hiljaa, se ei koskaan häirinnyt. Halusin vain olla lähelläsi ja nauttia siitä tunteesta, minkä sait aikaan sisälläni. Aivan kuin jotain lämmintä olisi läikähtänyt sisälläni ja saanut sydämeni hakkaamaan kuin kunnon juoksulenkin jäljiltä. Tuntui kuin parvi perhosia olisi lennellyt vatsassani saaden aikaan mukavan kutittavan tunteen. Mistään en ikinä nauttinut yhtä paljon kuin sinun lähelläsi olemisesta.

Illalla saatoin sulkea rauhassa silmäni ja tietää olevani turvassa. Tiesin myös, ettet häviäisi yön aikana mihinkään viereltäni, vaan saisin taas aamulla herätä sinun syleilystäsi. Joka ilta nukahdin siihen, kun kuiskasit hyvän yön toivotukset korvaani ja minä vastasin niihin. Painoit myös joka ilta suudelman otsalleni ja nostatit siten onnellisen hymyn huulilleni. Noiden pienien, mutta niin ihanien eleiden takia jaksoin hymyillä päivästä toiseen ja olla onnellinen, vaikka maailma välillä kolhi.

Olisin voinut vain kuunnella päivästä toiseen rauhallista ääntäsi, joka sai minut aina rauhoittumaan ja tuntemaan oloni todella hyväksi ja onnelliseksi. Äänesi oli aina todella lempeä. Et koskaan korottanut ääntäsi, jos ei ollut pakko ja silloinkaan se ei johtunut minusta, vaan jostakusta muusta. Ollessani surullinen sinä lohdutit ja otit syliisi, kuiskit kauniita sanoja korvaani ja sait minut siten rauhoittumaan ja vakuuttumaan siitä, että kaikki olisi hyvin nyt, kun olen lähelläsi. Lupasit, ettet antaisi kenenkään koskaan satuttaa minua ja sen lupauksen myös pidit.

Yksi ilta kuitenkin painui mieleeni tarkempana kuin mikään muu. Se ilta, kun sain tuntea jotain todella kaunista ja ihmeellistä. Aluksi se teki kipeää, mutta lopulta totuin tunteeseen, että olit sisälläni. Rauhoittelit ja pidit huolta siitä, ettei minuun sattuisi enempää kuin oli pakko. En koskaan tule unohtamaan ensimmäistä kertaamme. Se oli jotain niin ainutlaatuista ja ihanaa, etten voi täysin vieläkään ymmärtää, miten on mahdollista saada aikaan jotain niin ihanaa. Sain tuntea sinut lähempänä itseäni kuin koskaan ennen. Nautin siitä tunteesta ja niistä hellivistä suudelmista, joita painelit pitkin alastonta vartaloani.

Sen tunteen halusin kokea uudestaan ja sainkin kokea. Koskaan et käyttänyt liian kovia otteita, ellen antanut lupaa siihen. Otit aina huomioon minunkin toiveeni ja sen, etten kestä kaikkea. En olisi voinut ikinä saada sinua parempaa kumppania vierelleni. Rakastin kaikkea sinusta, myös sitä rajua puoltasi. Mitään en olisi sinusta muuttanut, vaikka olisin saanut. Olit minulle juuri täydellinen omana itsenäsi.

Tuon kaiken salasimme muilta, piilotimme muiden katseilta. Kaikki se hellyys ja rakkaus näytettiin vain kahden kesken, vaikka olikin todella vaikeaa liikkua muiden seurassa, kun ei voinut näyttää sitä, kuinka paljon toista rakasti. Me kuitenkin kestimme sen, koska tiesimme, että heti kotona saisimme olla taas me, emmekä vain sinä ja minä. Tietenkin valehteleminen sattui, mutta kestimme sen yhdessä. Monesti loin sinuun kaipaavan katseen, kun muut eivät huomanneet. Sinä vain hymyilit lempeästi silmissäsi se rakastava pilke. Sillä hymyllä sait minut jaksamaan kotiin asti.

Se, mitä meillä oli, oli jotakin todella ainutlaatuista, mistä en halunnut luopua. Onneksi tiesin saavani pitää sinut ikuisesti vierelläni. Lopultakin olin löytänyt merkityksen elämälleni ja saanut ilon takaisin elämääni. Sinä olit minun kaikkeni ja sinua ilman en olisi jaksanut. Sinun näkemisesi ja kaikki kauniit sanat, joita sinulta kuulin saivat aina hymyn kaartumaan huulilleni, vaikka olisin ollut kuinka allapäin. Olen sinulle ison kiitoksen velkaa, mutta en tiedä miten saisin kiitettyä tarpeeksi. Pelastit minut. Olet suojelusenkelini, vaikkakin hieman raju ja villi sellainen.